perjantai 29. toukokuuta 2015

Luxury Toys: The Rest Is Noice

Nyt olemmekin sitten jännän äärellä. Nimittäin viime kesänä näin muutaman vuoden tauon jälkeen vanhan undeground suosikki yhtyeeni, Luxury Toysin live soitantaa. Ja se oli viime näkemän ottanut aimo harppauksen eteenpäin. Nyt bändiltä ilmestyy uusi albumi, joka kantaa vaatimattomasti nimeä, The Rest Is Noice.

Vuonna 2013 Luxury Toys tarjosi modernisoidun kyydin vanhoihin hyviin aikoihin rock'n rollin saralla, albumillaan Music Is Liquid. Levy pitää sisällään usean erinomaisen rallin, mutta kokonaisuus ei ollut aivan saumaton. Mikä sinällään nyky päivän kappale vetoisessa musiikki bisneksessä ei ole niin tarkkaa. Edellis albumin suurimmat pettymykset olivat albumin nimi, sekä kansikuvitus. 

Uudella albumilla edelliset virheet on korjattu. Nyt on meinaan lähdetty jälleen vanhalle hyvälle tielle, eli hieman paukuttelemaan henkseleitä. Minä kuulun niihin harvoihin, jotka vielä muistavat sellaisia alku aikojen EP julkaisuja kuten, Lock Up Your Sister, sekä miltei klassikoksi Orimattilassa noussut Welcome To The Zoo. Noista ajoista on jäänyt vain laulaja sekä toinen kitaristi, kaikki muu yhtyeen nimeä myöden on vaihtunut. Mutta ne samat juuret on siellä edelleen kuultavissa. 

The Rest Is Noise hämmentävine kukko kansineen on täydellinen viesti kuluttajalle siitä, että nyt ollaan tekemisissä mystisten asioiden kanssa. Näinkään pitkän linjan fani ei oikein uskalla edes arvailla minkälaisella tahdilla ollaan liikkeellä. Mutta juuri tuo ennalta-arvaattomuus tekee Luxury Toysista bändin, jota tahtoo nähdä keikoilla uudelleen ja uudelleen. Ja sama pätee albumiin, luvassa voisi aivan hyvin olla levyllinen täyttä ränttätänttä rockia tai viskin huuruista blues karheutta. Ja kun albumia kuuntelee, huomaa molempien ääripäiden olevan läsnä, erittäin taidokkaasti yhteen niputettuna.

Levy vaikuttaa ensi kuuntelulta hieman sekavalta, eikä kokonaisuutta tahdo näin yksinkertainen mies hahmottaa. Mutta nyt olemmekin sellaisen musiikin äärellä, jota ei kuunnella moottoritiellä, vaimentamassa auton rengasmelua. Ei todellakaan, vaan tälläisestä äänitteestä saa parhaan irti kun se kuunnellaan ajatuksella, vailla häiriötekijöitä. En tiedä onko kaltaiseni musiikista paljon arkeen ammentavat levynkansi nyplääjät kuolemassa sukupuuttoon, mutta minulle tämä levy on kuin pornoa korville. 

Levyn ensimmäisistä minuuteista asti huomaa, että nyt ei ole lähdetty kalastelemaan soittoaikaa Novalta. Levyn avaava Magnolia tarjoaa alusta alkaen kolme tärkeää prinsiippiä Luxury Toysin pelikirjasta. Kitarat ovat voimakkaasti läsnä, taustaa tukee erittäin tarkalla tatsilla paukkuvat rummut ja pelin viimeistelee Lester Briscon moni sävyinen laulu.

Hieman laahaavan ensimmäisen kappaleen jälkeen korviin tärähtääkin erittäin napakka komppi poljento, jota tukee miltei rap henkinen laulu. Tässä kohtaa voi jo sanoa, että toinen kappale, Spare Love tulee olemaan live setissä yksi niitä joilla mekot heiluu. Lesterin äänen käyttö on kappaleessa parhaimmillaan ja mykistävän monipuolista. Teksti on nerokas tarina Frendzonelle jääneestä hahmosta, jota nainen pyörittää mielensä mukaan. 

"She only calls when ever she needs a favor, i am her savior,

she does not let me touch her, even when i am in my best behavior"


Kolmas kappale Dogs at Play jää hieman ympäripyöreäksi, mutta lopun mahtipontinen kitarointi antaa kerta toisensa jälkeen syyn kuunnella sen alusta loppuun. Seuraavaksi sukelletaankin sitten tupakan savuisen kapakan halki aina sinne perimmäiseen nurkkaan. 69 96 on kahlitseva blues tunnelmointi, joka jättää ihokarvat pystyyn joka kuuntelu kerralla.

Seuraavan kappale on mielestäni aivan väärässä paikassa, koska tuollaisen isolla telalla maalailun jälkeen jollain tavalla pirteä tempoinen Stalin Thanks a Lot, ei oikein istu. Kappale on sinällään levyn parhaimmistoa etenkin lyriikan osalta, mutta jotenkin 69 96-kappaleen perään olisi voinut sopia hieman laahaavampi styge, kuten vaikka seitsemäntenä soiva In Tune, Out of  Sync. Ennen tuota hieman proge henkistä veisua soi levyn humoristisen kappale, Love Making Song. Ja se on aikalailla sitä mitä nimi lupaa ja tulee olemaan live setissä takuu varma yleisön villitsijä.

"Funny thing whit love is more you make it, more you bloom,
and every shitty song becomes your favourite tune"

Kahdeksatta raitaa mennään sitten hieman reippaammin ja kyseessä on ns. sinkkuna julkaistu musavideo kappale Never Go Out. Se kuuluu ehdottomasti levyn parhaimmistoon ja video on toimiva markkinointiakin ajatellen. Siitä hieman välittyy yhtyeen live valmius, joka on jokaisen syytä kokea itse. 

Toiseksi viimeinen kappale Two Sides of Salvation on levyn heikoin kappale. Lyriikka vetoinen ja nuotiokitara henkinen renkutus ei istu kokonaisuuteen, mutta pettymys unohtuu nopeasta kun viimeinen kappale paukahtaa soimaan.

Diagnosis and Pills toimii oivana kääreenä, joka paketoi levyn kokonaisuudeksi. Kappaleen lopun kuusi minuuttisen progeilun olisi toki voinut hieman lyhentää, mutta kuten jo alussa tuli selväksi, näillä kappaleilla ei tavoitella soittoaikaa Novalla. Levy tulee varmasti kestämään hyvin aikaa, mutta tämä aika ei oikein kestä tätä levyä. Se on hieman surullista ajatella, että kuinka nämä "kiireiset" nyky ihmiset jäävät paitsi tälläisestä nerokkuudesta, kun kaikki focus on puhelimessa.

Myönnän, että ehkä hieman jotkin ulkomusiikillisetkin seikat vaikuttavat arviointiini. Mutta eihän tälle voi muuta antaa kuin 5/5. 


Tuosta vielä musavideo katseluun ja kuunteluun:






6.6 Tirrassa koetaan elävän musiikin riemua, kun Luxury Toys esittää uuden albumin kokonaisuudessaan ja sen päälle vielä setillisen vanhaa matskua. Karkeloissa mukana myös Manzana & Lovemakers. 

Albumia on tarjolla ainakin Spotifyssa ja fyysinen CD-levy saapuu levykauppa Äx:sään 5.6. Lisää infoa saa yhtyeen facebook sivuilta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti